Motivaatio, tuo pieni pirulainen, josta ei koskaan tiedä, millä oksalla se istuu. Toisinaan sitä on liikaakin, välillä sitä taas joutuu etsimään kissojen ja koirien kanssa. Aina esteitä ei voi kiertää, ylittää eikä alittaa, vaan täytyy mentävä lävitse.
Ihminen ei oikein toimi ilman motivaatiota. Kaikella toiminnalla on pyrkimyksiä ja tavoitteita. Ilman motivaatiota homo sapiens sapiensin toiminta ei ole lahnan laiskottelua kummempaa.
Oletko lahna ja laiskottelet? Vai toimitko ainoastaan kolikon kiilto silmissä? Mikset antaisi kaikkeasi, koska rakastat sitä, mitä teet ja olisit vieläpä hyvä siinä?
Kesälomien päätyttyä pitäisi löytää uutta motivaatiota työntekoon ja koulunkäyntiin. Lomaherkuttelun jälkeen täytyisi kaivaa tahtoa uuden salikortin käyttämiseen. Näin syssymmällä pesäpallokentällä pitäisi laittaa uusi vaihde päälle ja hyökätä tuulta päin kohti suurimpia tavoitteita. Mistäs moinen motivaatio löytyisi?
Yleisin motivaattori on täytyminen. Täytyy mennä töihin, täytyy mennä salille, täytyy leikata nurmikko, täytyy syödä salaattia, täytyy voittaa, täytyy harjoitella. Täytyy sitä täytyy tätä, täytyy täytyy täytyy täytyy.
Usein tällainen täytyminen ei tule edes itsestä käsin. Yleinen pakko luodaan yhteiskunnan normeissa. Ulkoinen motivaatio luodaan jonkun muun taholta. Äiti pakottaa lapsen menemään kouluun ja lukemaan kokeisiin, isä ajaa lapsen väkisin urheilemaan. Työntekijä vaatii palkankorotusta, jotta jaksaa aamuisin herätä raksalle duuniin. Vaikka psykoanalyysin isän, Sigmund Freudin mielenterveyden määritelmä (terve ihminen on kykeneväinen rakastamaan ja tekemään työtä), on melko vanhanaikainen, se pitää periaatteessa sisällään valtavasti viisauksia. Paras ja kannustavin motivaatio tuleekin ihmisestä sisältä päin. Jos rakastaa sitä mitä tekee, ei asiaan liity pakkoa.
Menen töihin, koska pidän työstäni. Luen kokeisiin kunnolla, koska näistä asioista on minulle hyötyä tulevaisuudessa, luen itseäni varten, en päättötodistusta. Menen salille ja treeneihin, koska saan tehdä sitä, mitä rakastan. Syön salaattia, jotta pysyisin terveenä, sillä rakastan itseäni pitääkseni itseni kunnossa.
Jos edes puolet aamuista alkaa positiivisella sisäisellä motivaatiolla, ovat päivät varmasti työnteon ja rakastamisen arvoisia. Jos toinen puolikas alkaa itsensä piiskaamisella ylös sängystä, ei huolta: aina voi työpäivän, treenin ja ruohonleikkuun jälkeen muistuttaa itseään myös toisarvoisista asioista. Nimittäin palkka tulee vielä, hauikset ovat niin mahtavassa pumpissa pepusta puhumattakaan, eivätkä punkit tai kotilot ryömi niin helposti sisälle lyhyessä nurmessa.
Välillä onkin hyökättävä suoraan leijonan kitaan, oman päänsä sisälle, ja löydettävä oma sisäinen motivaatio, vaikka toisinaan matka on pitkä ja kivinen. Onneksi silloin ovat usein työkaverit, joukkuetoverit, ystävät ja sukulaiset ottamassa reppuselkään ja motivoimassa parhaansa mukaan.