Kun syksyn ruska on enää pelkkää ruskeaa, on pimeää, sateista ja kylmyys uhkaa. Voi mielikin rehti olla maassa kuin viimeinen tallattu syksyn lehti. Kun kesä ja kärpäset ovat muisto vain ja pesäpallokausi jäänyt unholaan, voi silloin tällöin ahdistaa.Niin kävi myös mestaruuspokaalille, joka myös Vesana tunnetaan. Hän pelkäs, jo juhlat ohi on, kun käännät selkäs. Vesa murheen alhoon vaipuu, on mieles enää mestaruusjuhlan kaipuu.
Vaan ei virkiäläiset niin vaan unohda Vesaa, he tahtoo, että poika apua saa. He Vesan terapiaan lähettää, on hoitaja kokenut terapeutti tää.
Monen tunnin ajan Vesa mieltään purkaa, pohtii josko piiloutuisi burkaan. On eroahdistus Vesalla suuri, kuin mestaruussaunan oven eteen ois rakennettu muuri. Viimein terapeutti Vesaa ymmärtää: läheisyyttä kaipaa pokaali tää. Viimein Vesa korvat innostuksesta heilua alkaa, kun terapeutti ehdottaa, saisko tätä voiton merkiks nostaa. Alkaa Vesan pinta loistaa ja nuppi pyöriä ympyrää, ”tätä kaipasin”, hän lopulta ymmärtää.
Suudelmia, halauksia, voiton tuuletuksia. Rakkautta, läheisyyttä, elinikäistä ystävyyttä. Näitä Vesa ennen kaikkea toivoo, on terapia onnistunut vissiin ihan ok.
Vesalle ja toisillemme näitä jakakaamme, on kallisarvoinen vastalahja, jonka varmasti saamme.
Vesa ja virkiäläiset ovat erittäin kiitollisia tästä kesästä ja syksystä, ilman tukijoita ei olis tullut menestystä! Yhteisöämme emme koskaan halua särkeä, on yhteinen matkamme meille todella tärkeä. Saimme hienoja hetkiä kokea yhdessä, oli suuria tunteita tätä reissua tehdessä!
Yhtäkkiä Vesa iskee silmää: rupeaa pikkujouluaika pian lähestymään. Sitä Vesa innolla odottaa, kun pääsee taas paljuun ja varsinkin saunomaan! Pulikoi Vesa paljussa kuin merikapteeni eikä saunan polttamia palovammoja hoida kuin bebantheeni. Vesa iloisena ensi kesää odottaa ja kaikille oikein hyvää joulunodotusta toivottaa!
