Onko nykyfukseista mihinkään? Ovatko he kiinnostuneita metsäteollisuudesta työnantajana? Olen itsekin vasta 23-vuotias, mutta jo viidennen vuoden opiskelijana suon itselleni oikeuden tarkastella asiaa vanhemman tieteenharjoittajan silmin. Sain tarkasteluun oivallisen mahdollisuuden Otasuunnistuksessa eli Aalto-yliopiston uusille opiskelijoille tarkoitetussa tapahtumassa, jossa fuksit kiertävät rasteja yliopistokampuksen ja Teekkarikylän tuntumassa ja tutustuvat samalla Otaniemen eri yhdistyksiin.
Liittouduin tietysti mukaan Aalto vapaa -yliopiston Puunjalostajakillan rastille, jonne killan hallitus oli järjestänyt Läsäkosken -aika simulaattorin. Aidoilla Läsäkoskilla vapaa-aika on muiden viihdykkeiden puuttuessa vietettävä luonnossa, joten mm. kalastus on Läsäkoskella erinomaista ajanvietettä. Järvivesi ei kuitenkaan ole juotavaa, joten kesähelteillä nestehukka voi päästä yllättämään intohimoisen kalastajan.
Uusien fuksien tehtäväksi jäi ratkaista tämä nesteytysongelma löytämällä keinot tarjota kalastajalle suunkostuketta. Todellinen teekkari löytää tilanteessa kuin tilanteessa keinon juomatarjoilulle, mutta onko nykyisistä fukseista aidoiksi teekkareiksi?
On. Fuksiryhmä toisensa perään sai juoman perille mitä kekseliäimmillä keinoilla. Toiset hyödynsivät tehtävässä vanhaa pulkkaa, toiset jopa bumerangia. Jotkut ryhmät taas osoittivat enemmänkin periksiantamattoman asenteensa kuin tekniikan alan neuvokkuutensa yksinkertaisesti riisumalla vaatteensa hyppäämällä veteen.
Nykyfukseista siis on johonkin, mutta miten on metsäteollisuuteen suhtautumisen laita. Tähän kysymykseen etsin vastausta eritoten Aalto-yliopiston uusilta Prosessiteekkareilta. He ovat Aalto-yliopistossa niitä opiskelijoita, jotka ovat hakeneet opiskelemaan kemian-, bio- ja materiaalitekniikan ohjelmaan. He lukevat kandivaiheessa käytännössä vain yleissivistäviä opintoja ja voivat sitten maisterivaiheessa hakeutua metsäteollisuuden pariin.
Prosessiteekkarien vastaukset olivat erittäin myönteisiä metsäteollisuuden näkökulmasta. Kyselyn suorittaminen Puunjalostajakillan rastilla saattoi toki vaikuttaa lopputulokseen mutta on silti huomattavaa, että suurin osa haastateltavista sanoi pitävänsä metsäteollisuutta potentiaalisena vaihtoehtona tulevaisuuden työuralle. Monet kertoivat tahtovansa kemian alalla suuntautua nimenomaan uusiutuvien materiaalien pariin. ”Uusiutuvat luonnonvarat ja nää biojutut kiinnostaa”. Toisilla tulevaisuuden suunnitelmat ymmärrettävästi vielä hämärän peitossa ja koulutusohjelmaan oli tultu koska ”kemia oli kivempaa kuin fysiikka” ja ”en päässyt lääkikseen”. Yksi kertoi pontevasti olevansa tulevaisuudessa UPM:n toimitusjohtaja. 10 pistettä hänelle kunnianhimosta ja asenteesta!
Eniten uskoa tulevaisuuteen loi kuitenkin toinen fuksineiti, joka kertoi katsoneensa netistä dokumentteja sellusta. Ne loivat kuulemma hänelle uskoa metsäteollisuuden tulevaisuuteen Suomessa ja auttoivat häntä valitsemaan tämän opiskelualan. Voin häpeäkseni myöntää, etten ole koskaan katsonut netistä vapaa-ajallani selludokumentteja. Tai juuri muitakaan alaamme syväluotaavia dokumentteja. Syvä kumarrus siis tälle fuksille, joka on selvästi valveutuneempi kuin allekirjoittanut tai suurin osa kandityötään viimeistelevistä opiskelijoista.
Älkää siis olko turhan huolissanne. Metsäteollisuus saa Aalto-yliopistosta jatkossakin innokkaita ja taitavia osaajia. Kun kiinnostusta on tarpeeksi, hankkivat aikamme fuksit tietoa vaikka sitten netin selludokumenteista. Fukseissa on tulevaisuus!