Suoritan paraikaa viimeisiä kurssejani diplomi-insinöörin tutkinnostani Aalto-yliopistossa. Takana on mittavat 253/300 opintopistettä; toisin sanoen jäljellä on 17 opintopistettä ja diplomityö. Nyt lieneekin paikallaan katsoa viimeistä viittä vuotta taaksepäin analyyttisesti ja listata tärkeimmät oppini yliopistovuosista.
1. Substanssiosaaminen:
Tämä on tietysti se ensimmäinen asia, jota yliopistossa kuuluu oppia. Tietoa tietystä asiasta. Opintorekisteristäni löytyy mm. 20 opintopistettä (=op tästä lähtien) kemiaa ja 20 op matematiikkaa. Yhden op:n vastatessa noin 27 tunnin työmäärää olen käyttänyt pelkän kemian ja pelkän matematiikan opiskeluun 540 tuntia molempiin. 22 päivää molempiin. Enpä voi sanoa ihan hirveästi noilta peruskursseilta muistavani, mutta kaipa nuo yhteensä 44 päivää 24/7 työskentelyä olisi voinut huonomminkin käyttää.
Spesifimpää substanssiosaamista olen opiskellut mm. biotuotetekniikan ohjelman yhteisissä opinnoissa Tästä yhteensä 40 op:n paketista löytyvät mm. kurssit ”Luonnonkuitupohjaiset tuotteet” ja ”Metsäbiojalostamot”. Kurssisisältöjen lisäksi olen myös oppinut kääntämään kurssinimiä brändikielestä suomeksi. Nämäkin kurssinimet osaan nyt pääni sisäisellä Aalto-Suomi-Aalto -sanakirjalla suomentaa seuraavasti:
Luonnonkuitupohjaiset tuotteet = Paperituotteet ja sahatavarat
Metsäbiojalostamot = Sellutehtaat
Brändikieltä opetellessa kukin yliopiston opiskelija tulee myös kätevästi oppineeksi markkinoinnin alkeet
2. Laaja-alainen osaaminen
Yliopisto-opintoihin kuuluu myös laaja-alaisempi oppiminen myös oman tietyn alan ulkopuolelta. Laaja-alaisen osaamisen suuntaamiseen voi kukin opiskelija vaikuttaa paljon vapaavalintaisilla opinnoilla (laajuus vaihtelee, minulla noin 20op) ja sivuaineilla (laajuus vaihtelee, minulla yhteensä noin 40 op). Itse olen kartuttanut laaja-alaista osaamista mm. suorittamalla kandivaiheen sivuaineeni, ”Production technology”, (18op) vaihdossa Irlannissa University of Limerickissä sekä suorittamalla maisterivaiheen sivuaineenani Aallon yrittäjyysohjelman, AVP:n (22op). Lisäksi valitsemani pääaine, ympäristöasioiden hallinta, oli sen verran laaja-alainen kokonaisuus, että lasken sen laaja-alaiseksi osaamiseksi ennemmin kuin tietyksi substanssiosaamiseksi. Olen sisällyttänyt pääaineeseeni kursseja mm. biotalousyrittäjyydestä ja teollisesta symbioosista mutta toisaalta myös luonnonsuojelusta ja kehitysmaiden ongelmista. Olen oppinut paljon, mutta tietyn, hyvin spesifin alan tarkkaa tuntemusta minulle ei ole kehittynyt. No, onhan tässä vielä aikaa, kun on vielä diplomityökin tekemättä.
3. Aikaansaavuus ja aikataulutus
Lukiossa tämä oli helppoa, kun vaadittavat asiat oli kätevästi koottu yhteen oppikirjaan. Erityisesti erilaiset projektikurssit ovat haastaneet tämän valmiiksi paketoidun tiedon ja vaatimusten käsittelytavan. Kurssista selvitäkseen on täytynyt itse aikatauluttaa työ ja olla rohkeasti yhteydessä ympäröivään maailmaan pelkän kirjaan uppoutumisen sijaan.
Koen oppineeni eniten nimenomaan erilaisilla projektikursseilla ja haluan lämpimästi suositella niitä kaikille, joilla on mahdollisuus niitä ottaa. Vapaa-valintaisissa opinnoissa pääsee paljon helpommalla ottamalla vain luentokursseja, mutta takaan, että tässä tapauksessa itsensä haastaminen maksaa vaivan. Kunhan on hereillä ensimmäisillä luennoilla ja pitää huolen siitä, että saa tehdä ryhmätyön motivoituneessa tiimissä.
4. Ajattelun kehitys
Peruskoulussa ja vielä lukiossakin kysymyksiin on usein yksi oikea vastaus. Yliopistossa lukiolaisen mustavalkoinen maailmankuva sutataan harmaansävyiksi, joita on enemmän kuin E. L. Jamesin eroottisissa romaaneissa. Tämän jatkuvan kyseenalaistamisen lisäksi ajattelua kehitetään toki myös laskemalla matematiikkaa, koska se ”opettaa ajattelemaan”. Itse en tosin ole huomannut differentiaaliyhtälöjen avanneen aivoissani minua millään konkreettisella tasolla. Mutta kai sen on pakko olla totta, kun matematiikan luennoitsija niin sanoi…
Eniten koen ajatteluni konkreettisesti kehittyneen vapaavalintaisissa opinoissa, joihin olen sisällyttänyt 11 opintopistettä filosofi Esa Saarisen kursseja. Hänen filosofia ja systeemiajattelu -luentosarjan luentonsa löytyvät tuolla nimellä youtubesta, jos aihe kiinnostaa enemmän. Myös kesäkuun blogikirjoituksessani ”Kuinka olla parempi kesätyöntekijä” käsittelen E. Saarisen oppeja.
Esa Saarinen jakaa vahvasti mielipiteitä opiskelijoiden keskuudessa. Toiset tykkää, toiset halveksuu diipa-daapana. Jos suinkin mahdollista, suosittelen vahvasti muodostamaan oman mielipiteen joko youtuben välityksellä tai mikä parempaa saapumalla itse paikalle Otaniemeen kuuntelemaan tuota kaikille avointa luentosarjaa.
5. Elämä
”Yliopisto on siitä hieno paikka, että olet periaatteessa työtön alkoholisti, mutta vanhempasi ovat silti sinusta ylpeitä”
– Internetmeemi
Viisi vuotta on pitkä aika kasvaa ihmisenä. Siihen mahtuu muutto vanhempien huomasta omilleen, soluasumisen ihanuudet, uudet sosiaaliset piirit, uudet ystävät ja uusi kaupunki. Tämä kaikki on muodostanut osan siitä rikastavasta kokemuksesta, jonka opiskelu yliopistossa on minulle mahdollistanut. Viidessä vuodessa Espoon Otaniemi on pikkuhiljaa alkanut tuntua kodilta, mutta pian on jo aika singahtaa työelämän rattaisiin. Aion siis vaalia viimeisiä kuukausiani tässä rikkaassa opiskelijaympäristössä. Yliopisto loppuu, oppiminen ei.
Superteekkari
Paavo Vallas