Tervetuloa Vuosi yksi -blogin pariin! Kyseessä on julkaisujen sarja, jossa minä vastavalmistuneena perkaan sellaisia ennakkoluuloja, joita nuorella saattaa olla työelämän oravanpyörään hypätessään. Nimeni on Martin, ja nuorena insinöörinä yritän kirjoittaa asioista, jotka koskettavat kaikenikäisiä, mutta nuoren ihmisen näkökulmasta. Ovatko nuorten työhön liittyvät ennakkoluulot totta? Vai olemmeko me vain naiiveja? Yrittäessäni selvittää tätä palaan tiettyihin teemoihin uudelleen jonkin ajan kuluttua ja analysoin, mitä olen aiemmin kirjoittanut.
-Martin Ekman
Vastuun ottaminen – juu vai ei?
Kauhuelokuvan päähenkilö astelee hylättyyn huvipuistoon keskellä yötä, ikään kuin se olisi hyväkin idea. Koska kyseessä on kauhuleffa, tiedät ettei tämä voi päättyä hyvin. Mutta voit vain katsoa ja huutaa: ”Ei! Ei sinne, oletko hullu?!”
Tänä kesänä tunsin parikin kertaa olevani tuo leffan päähenkilö. Olin kesätyössä, ja lähes kaikki muut olivat lomalla. Vastuullani oli hoitaa kaikki tietyn liiketoiminta-alueen työt ja lykätä tärkeitä, mutta lykättävissä olevia asioita. Mietit varmaan, miten tämä liittyy kauhuleffan hahmoon.
No, vastuut voivat pelottaa, eivätkä kaikki halua niitä. Joku ottaa työn vain työnä ja sanoisi: ”Miksi ottaisit kantaaksesi liikaa vastuuta? Se ei ole sen arvoista, etkä saa siitä koskaan kiitosta!”. Monissa yrityksissä tuo olisikin totta.
Mutta jo ensimmäisenä Chemigate-vuotenani ovat omat vastuuni kasvaneet tasaisesti. Tiesin, että voisi olla riski suostua hoitamaan asiat muiden lomaillessa. Mutta rakastin sitä silti! Kasvava vastuu antaa tunteen, että työlläni on merkitystä. Ja mikä parasta: voin auttaa jotakuta muuta chemigatelaista ja saan siitä vielä kiitosta! Täällä kaikki ovat kuin yhtä suurta perhettä. Löydät aina jonkun, joka haluaa auttaa. Tiedänkin, että aina tarvitessani apua voin luottaa kollegoideni tukeen.
”Vastuuta annetaan hänelle, johon luotetaan. Vastuu kertoo aina luottamuksesta.” – James Cash Penney
Tarinan opetus?
Vastuut saattavat pelottaa, mutta joskus on uskallettava tehdä hyppy tuntemattomaan. Mitä ikinä tapahtuukin, opit siitä aina jotakin. Jos siis haluat kasvaa ja oppia – hengitä tilaisuuden tullen syvään ja astu hylättyyn huvipuistoon. Se voi joskus stressata, mutta lupaan sen olevan vaivan arvoista.
Miten itse koet vastuunoton? Onko sinulla vastuuta tarpeeksi vai liikaa?
Kiitos kun luit!
//Mate
Haluatko kommentoida juttua? Lähetä sähköpostia!