Auto kurvaa idyllisen, edellisen vuosisadan vaihteessa rakennetun talon pihaan. Pihalla seisoo Tarja, Chemigaten Lapuan yksikön laboratorioesimies kädet puuskassa.
Tarja on kohdistanut minuun katseen, jonka jo kaksikymmentä vuotta sitten opin yhdistämään lapualaisiin. Katse on itsevarma ja ehkä hieman haastava. Jos sellaisen katseen saa nakkikiskalla pikkutunneilla, kannattaa suosiolla luovuttaa paikka jonossa, vaikka kuinka mieli tekisi makkaraperunoita. Tarjan haastoi Maisa tasapuolisuuden nimissä. Olihan Chemigaten miehiä haastateltu jo pitkä rivi. Siskojen on selvästi pidettävä yhtä.
Tarja aloitti firmassa aikana, jolloin Lapuan yksikkö vielä kulki nimellä Kationi Oy. Vuosi oli 1984. Tärkkelysten modifiointia oltiin vasta harjoittelemassa ja tarvittiin laboratoriohenkilökuntaa. Alkuvuosina laboratoriohenkilökunta oli yhtä kuin Tarja. Tarjan on tarkoitus kertoa minulle käsityöharrastuksestaan. Olin puskaradion kautta kuullut tästä harrastuksesta, mutta tarkempaa selvitystä en uteluilleni häneltä saanut.
Talosta ja sen emännästä uhkuu lämmin vieraanvaraisuus. Tässä talossa jouluja, kastetilaisuuksia, rippijuhlia ja hautajaisia on perheen piirissä vietetty jo yli sata vuotta. Talossa asuu nykyään Tarja ja hänen miehensä Teuvo. Kummatkin ovat tunnettuja ja arvostettuja henkilöitä kylillä. Aikoinaan on saman kurkihirren alla mellastanut Tarjan vanhempien lisäksi hänen kymmenen sisarustaan. Jos suvun perinteet ovat kyllästäneet rakenteet, paistaa pinnoilta kuitenkin nykyasukkien kädenjälki. Tuvassa on lukematon määrä itsetehtyjä koristeita ja muita herkullisia yksityiskohtia. Pikkuhiljaa alkaa avautua, miksi Tarjan käsityöharrastusta on niin vaikea lokeroida. Hän on selvästi harrastanut vähän kaikkea.
Pöydällä makaa kaunis luonnonvalkoinen liina. Se on nostettu esille edustamaan käsityöharrastuksen lähtölaukausta. Kangastyöt olivat Tarjan ensirakkaus. Niillä ansaittiin opiskeluaikoina jopa hieman taskurahaa.
”Kun aloitan uuden harrastuksen, teen sitä päivät pitkät. Herään aamuisin pakertamaan ennen töihin lähtöä enkä malta mennä nukkumaan iltaisin.” Tyylisuunnat vaihtuvat yhtäkkiä ja innostuskin saattaa lopahtaa äkillisesti. Nyt harrastukset ovat tauolla ja odottavat juuri sitä: innostusta. Puolivalmis timanttikirjontatyö näyttää hieman surulliselta pöydälle nostettujen töiden keskellä. Saa tyttären poika Aapo vielä odottaa autoaan.
Jossain vaiheessa Tarja innostui myös käsitöissään kierrätysmateriaaleista. Jo muutaman vuoden vanhat ”nipsuilla” koristellut käsilaukut ja korut nostetaan pöydälle. Idea varmasti kiinnostaisi nykypäivän vastuullista muotia arvostavia ihmisiä. Käsilaukut ovat jo jääneet pieniksi, koska muoti on siirtynyt isompiin kännykkämalleihin. Kunhan innostus palaa, ei olisi mahdoton ajatus bongata aito Tarja Rintala -käsilaukku vaikka presidentin linnassa itsenäisyyspäivänä.
”Olen aina tykännyt työskennellä käsilläni. Siksi laboratoriossa työskenteleminenkin on ollut mielekästä.” Chemigatessa aloittaneelle uudelle laboratorioesimiehelle Tarja suosittelee lämpimästi laboranttien päivittäiseen työhön perehtymistä. ”On tärkeää tietää, mitä johdettava työ edellyttää.” Toinen ohjenuora tulee kuin tykin piipusta, tuiman katseen saattelemana:
”Kaikkien kanssa on tultava toimeen.”
Laboratorioesimies joutuu kantamaan tietyn määrän vastuuta. Joillekin se voi olla liikaakin. Tarja kertoo tapauksesta, jossa vuosia takaperin kesälomittaja ei saapunutkaan toisena päivänä enää töihin. Kun Tarjan esimies soitteli henkilön perään tarkastaakseen, ettei mitään pahaa ollut sattunut, sai hän langan päähän lomittajan äidin, joka selitti, ettei palkattu henkilö voikaan ottaa näin suurta vastuuta kantaakseen.
Chemigaten yrityskulttuuri saa hyväksynnän. Päälliköitä ei tarvitse pokkailla. Sitä hänen ei ole tarvinnut harrastaa eikä hän sitä muiltakaan ole vaatinut. Tästä keskustellessamme Tarjan katse pehmenee ja hän innostuu jopa kehaisemaan omia esimiessuhteitaan.
”Harri Heikkisen kanssa olemme tulleet hyvin toimeen ihan siitä asti, kun hänet, siloposkisen insinööripojan, kävin ensimmäisenä työpäivänä hakemassa Seinäjoen rautatieasemalta.”
Tarja on koko elämänsä ajan rakentanut verkostoja sekä töissä että vapaa-ajalla. CV:stä löytyy niin diakoniatyötä ja kinkerien järjestämistä kuin ammattiliiton hallituspaikkojakin. ”Kai minä olen sosiaalinen”, hän toteaa. Kuitenkin ikiliikkuja- ja järjestelijäprofiili, johon Tarjan helposti voisi sovittaa, on hieman ristiriidassa todellisuuden kanssa. Tarja ja Teuvo eivät nimittäin usein matkusta. Verkostojen yhteinen nimittäjä on paikallisuus, lapualaisuus. Ajatelkaa, kattavia verkostoja on omasta pirtistä käsin pystynyt rakentamaan ennen sosiaalisen median aikakautta.
Sosiaalisella ihmisellä on paljon ystäviä. Ystävissäkin on toki eroja. Harri Vainionpää on Tarjan läheisimpiä ystäviä Chemigatessa. Hän on sydänystävä, lähestulkoon veli. Harrin intohimo on pyöräily ja nyt vaikuttaa siltä, että tämän artikkelin kirjoittaja joutuu pumppaamaan munamankelin kumit. Otatko Harri haasteen vastaan?
