Laatua liedeltä

Henkilökemiaa – Harri Heikkinen

Harri Heikkinen avaa sarjan henkilökuvia, jonka toivotaan tekevän myös ne Chemigaten työntekijät tutuiksi, joita asiakkaamme eivät välttämättä vielä ole tavanneet. Jutut käsittelevät kunkin henkilön mielenkiinnon kohdetta ja ne höystetään kuvilla ja leppoisella proosalla. Ties vaikka lukija saisikin kaupanpäällisiksi ahaa-elämyksen uuden harrastuksen aloittamiseksi. Jokaisen jutun lopussa päähenkilö saa heittää haasteen työkaverilleen, jonka harrastusta pitää kiinnostavana. Harri vastaa koko Chemigaten tuotannosta. Hänen alaisuudessaan toimii kolmen yksikön käyttöpäälliköt. Harri on myös vastuussa siitä, että Chemigaten laatusertifikaatti pysyy naulattuna seinään kopiokoneen yläpuolella. Harrin intohimo on hyvä ruoka ja sen valmistaminen. Onkin aika tarkistaa löytyykö…

Laatua liedeltä

Laatua liedeltä
On perjantai iltapäivä ja astelemme Heikkisten keittiöön. Kun monen moista raaka-ainetta rupeaa ilmestymään työtasoille kertoo Harri, että hän on perheen chef de cuisine aina kun hänellä on siihen aikaa. ”Kokkaaminen ajan kanssa on mielekästä. Tokihan aina välillä joutuu arkiruokaakin tekemään mutta siihen osallistuu muutkin perheessä.”
Laatua liedeltä
Kokkaaminen lienee periytynyt äidin puolelta, joka tiesi perinteisen suomalaisruuan salat. Isä osallistui tuomalla Kajaanin metsistä riistaa pataan. Harri itse kuten muutkin alaansa paneutuneet, hakee haasteita lisäämällä eli tyylejä ja ruokalajeja repertuaariinsa. ”Tällä hetkellä olen mieltynyt itämaisiin kala- ja äyriäisruokalajeihin” kertoo Harri. Juuri äyriäisillä alkaa tämän päivän menu. Chili-inkivääri tahnaa levitetään avattujen sinisimpukoiden päälle ja ne pistetään hetkeksi uuniin. Samalla pannulla paistuu ensin pekoni ja sen jälkeen jättikatkarapuja ja kampasimpukoita. Näistä valmistuu salaatti, joka nautitaan piparjuurta ja aiolia sisältävän kastikkeen kanssa. Päälle painikkeeksi tarjoillaan kevyehköä Noël en Alsace Blanc valkoviiniä.
Laatua liedeltä
Tapahtumien kirjaaminen luistaisi sujuvammin, jos välillä pysähdyttäisiin nauttimaan viinistä ja ruuasta, mutta kyseisenä perjantai-iltapäivänä totuus on toinen.  Nämä ruokalajit nimittäin valmistetaan kaikki kerralla. Harri on luonteeltaan rauhallinen ja englantilaisittain ilmaistuna ”a non-nonsense chap”. Se Harrille luonteenomainen liikkeen taloudellisuus tulee nyt esille. Nuo tehokkaat liikkeet ilman paniikkia tunnistaisi nekin, jotka Harrin tuntee ainoastaan työelämästä. Tällainen multitasking vaatii oman pelikentän ja omien työkalujen täydellistä hallitsemista. Eikä aikaa kuluteta reseptin plaraamiseen; ”En ole vuosikausiin käyttänyt reseptejä. Omassa mielessä muodostuu visio siitä miltä ruuan kuuluisi maistua ja sen mukaan mennään” sanoo Harri samalla, kun kantarellit käristyvät keittoa varten. Seuraavana nautimme kanttarelli-porokeittoa lämpimien ruisvoileipien kera. Suuta kostutetaan oluella. Allekirjoittanut on syönyt monta sienikeittoa ja joskus jopa omia lämpimiä voileipiä pykännyt, mutta tämä makuelämys nousee täysin seuraavalle tasolle. Se harmonia, jonka nämä kaksi perusruokalajia suussa muodostavat on mielen räjäyttävä.
Laatua liedeltä
Harri nauttii nimenomaan muille kokkaamisesta, yksin syödessä hän ei oikein viitsi panostaa. ”Juttu sai alkunsa Oulussa opiskellessani. Hyvä ystäväni tuli lenkkimakkara kainalossa käymään ja kysyi että mitäs tällä tehdään.” Sana kiiri ja pian Harrin järjestämät pizzailtamat olivat lähes Kärpän matseja suositumpia. Nämä ystävät ja Harri pitävät yhä yhteyttä ja tapaavat milloin missäkin päin maailmaa. Harri ottaa ystävyyden tosissaan. ”Kermat kehiin!” lausuu mestarikokkimme, kun pääruokaan eli hirvipataan lisätään kermaa ja mausteita. Seuraavaksi hän on jo siirtynyt leikkuupöytää siistimään ja työtasoja pyyhkimään. Sama määrätietoinen liike jatkuu, mutta nyt suu käy kuin TV-kokilla. Työ jatkuu pienten niksien ja vinkkien lomassa. ”Pekonin kun pistää talouspaperin päälle niin tulee rapsakkaa”. Harri ei ole hölösuu, joten juttusarjamme idea vaikuttaa toimivan. Jostakin kun pitää oikein paljon niin siitä on mielekästä puhua. Amarone pullon korkin pulpahdus kutsuu viekoittelevasti pöytään, kun keskustelumme siirtyy suosikkiruokiin ja ruokapaikkoihin. ”Perinteiset paistetut muikut ja muusi on bravuurini”. Tämä kuulostaa ristiriitaiselta, kun sama mies juuri aikaisemmin oli maininnut, että ravintoloiden maistelumenut ovat hänen suosikkinsa. Aivan erityisen suosituksen saa Oulun Ravintola Hugo.
Laatua liedeltä
Pääruuan kanssa tarjoiltava palsternakkapyree on seuraava ainutlaatuinen elämys. Harri lisäsi siihen vaahterasiirappia ja se sopi siihen kuin nyrkki silmään. Hirvipadan ja perunamuffinien sulamista edesauttaa pieni paukku Finlandia Lime votkaa. Juomme sen kunniaksi, että munakoisoa turhempaa vihannesta ei olekaan. Jäätelöstä ja suklaakastikkeesta nautittaessa on aika keskustella siitä, kuka voisikaan olla seuraava uhri. Ei tule yllätyksenä, että hyvän ruuan ja juoman ystävä on myös hyvän musiikin ystävä. Vaikka ei itse osaakaan soittaa tai laulaa, tai ehkä juuri siksi, voi kuitenkin kunnioittaa ihmistä, joka sen taitaa. Jari Immonen otatko haasteen vastaan?
Laatua liedeltä

Menu

Eväs 1

kampasimpukat, jättikatkaravut, pekonia, salattia, valkosipuli chili gratinoidut sinisimpukat kastikkeena; aioli, piparjuuri, kerma mix valkoviini Noël en Alsace Blanc Ranska

Eväs 2

Kanttarelli-poro keitto (kermaa, kanttarellisulatejuustoa, koskenlaskijaa) Ruisleipää (voi, brandy-pähkinäjuusto, mustaleima) Punaviini Cantina Zaccagnini Italia ja / tai olutta

Eväs 3

Perunamuffinsit (perunaa, pekonia, juustoa) Hirvipata (pyöröpaistista) (sipulia, kermaa ja mausteet maun mukaan) Palsternakkapyrettä Punaviini Amarone Italia Lime Finlandia snapsi

Eväs 4

Jäätelöä, mansikkaa, ananaskirsikoita, tumma suklaata Kahvi VSOP konjakki

Henkilökemiaa

Mikä onkaan paras tapa antaa henkilöstä, tai tässä tapauksessa henkilöstöstä, paras kuva? Tietenkin antamalla heidän kertoa itsestään ja omista mieltymyksistään, eli asioista, jotka saavat juuri heidän sydämensä heittämään sen ekstra voltin. Aloitamme kesällä 2019 juttusarjan jossa tärkin tekijät; propellipäät, kemistit, prosessihenkilöt, laborantit ja mestarit saavat yksi kerrallaan esittäytyä ja kertoa omista intohimoistaan.

Yrityshän voi parhaimmillaan olla enemmän kuin komponenttiensa summa. Ja kun komponentit ovat ihmisiä vaatii onnistuminen aina henkilökemiaa.