Vuosi 1, osa 5

Tervetuloa Vuosi yksi -blogin pariin! Tässä julkaisusarjassa perkaan vastavalmistuneena ennakkoluuloja, joita nuorella saattaa olla työelämän oravanpyörään hypätessään. Nimeni on Martin, ja nuorena insinöörinä pyrin kirjoittamaan kaikenikäisiä koskettavista asioista nuoren ihmisen näkökulmasta. Ovatko nuorten työhön liittyvät ennakkoluulot totta? Vai olemmeko me vain naiiveja? Tätä selvittäessäni palaan aika ajoin uudelleen tiettyihin teemoihin ja analysoin, mitä olen aiemmin kirjoittanut.

-Martin Ekman

Työmatkojen pimeä puoli

On sunnuntai-ilta. Istun junassa lähdössä viikon työreissulle. Mennyt viikko hujahti hetkessä, ja koko valveillaoloaika kului siivoten, ajaen sekä kantaen huonekaluja autoon ja perävaunuun tai niistä pois. Olemme tyttöystäväni kanssa muuttamassa uuteen asuntoon 70 kilometrin päähän. Vanha asunto on nyt saatu tyhjäksi ja siivottua, mutta uusi on edelleen täydellisessä kaaoksessa.

Oikeastaan haluaisin olla tyttöystäväni kanssa ja järjestää tuota sotkua uudeksi kodiksemme. Sen sijaan kuuntelen steriilissä junaosastossa raiteiden kolinaa ja vain kuvittelen kotimme sisustamista. Se homma saa nyt odottaa viikon.

Monet nuoret haaveilevat matkustelusta maailmalla, vaikka vain työn merkeissä. Voisi nähdä eksoottisia kohteita, syödä erilaisia ruokia ja saada siitä vielä palkan! Samalla voisi kohdata erilaisia ihmisiä ja paikkoja, joita ei matkaesitteistä löydy. Kuulostaa unelmatyöltä, vai mitä? Kolikolla on kuitenkin aina kaksi puolta. Havainnollistan asiaa sitaatilla (tosin hieman vanhentuneella, ihan kuin vain miehet kävisivät työmatkoilla nykyisin):

“Aviomies on mies, joka toivoisi työmatkojensa olevan yhtä hauskoja kuin mitä hänen vaimonsa luulee” – Ann Landers

Parin viime kuukauden aikana olen saanut matkustaa melkoisesti ympäri Suomea. Jotkut paikat ovat olleet suoraan sanoen uskomattomia, ainakin oppimismielessä. Olen oppinut tosi paljon ja päässyt mukaan jännittäviin projekteihin. Toisaalta alan ymmärtää myös puhetta työmatkojen pimeästä puolesta. Tavallaan tuntuu, että reissuun lähtiessäsi joudut asettamaan koko muun elämäsi pariksi viikoksi pitoon.

Ja minä sentään olen nähnyt tästä vain vilauksen. Voin vain kuvitella miltä tuntuu heistä, jotka viettävät valtaosan ajastaan tien päällä tai ulkomailla perheen ja pienten lasten jäädessä kotiin. Kun maailma alkaa taas avautua, täytyy minun oppia sietämään tätä tunnetta. On ahdistavaa tietää, että muualla odottaa velvollisuuksia ja asioita, joille ei voi kuitenkaan tehdä mitään ennen reissulta palaamista. Tähän aiheeseen täytyy ehdottomasti palata, kunhan saan siitä lisää kokemusta. Sillä välin haluaisin kuulla sinulta, lukijani:

Kuuluuko sinun työhösi matkustelua? Miten pärjäilet asian kanssa?

Kiitos kun luit!

//Mate

Haluatko kommentoida juttua? Lähetä sähköpostia!

marketing@chemigate.fi