Vuosi 1, osa 4

Tervetuloa Vuosi yksi -blogin pariin! Tässä julkaisusarjassa perkaan vastavalmistuneena ennakkoluuloja, joita nuorella saattaa olla työelämän oravanpyörään hypätessään. Nimeni on Martin, ja nuorena insinöörinä pyrin kirjoittamaan kaikenikäisiä koskettavista asioista nuoren ihmisen näkökulmasta. Ovatko nuorten työhön liittyvät ennakkoluulot totta? Vai olemmeko me vain naiiveja? Tätä selvittäessäni palaan aika ajoin uudelleen tiettyihin teemoihin ja analysoin, mitä olen aiemmin kirjoittanut.

-Martin Ekman

Kehityskeskustelun jälkimaku

”Missä haluat olla viiden vuoden kuluttua?” on tuttu kysymys työpaikkahaastattelussa. Mutta kuinka usein sitä kysytään jo työelämässä olevalta? Miten yritykset varmistavat oman paikkansa työntekijöidensä haaveissa, tunteissa ja henkilökohtaisessa kehityksessä?

Totta puhuen itselläni ei ole asiasta aiempaa kokemusta, sillä kehityskeskusteluun päätyy usein vasta ensimmäisessä oikeassa työpaikassa. Olen toki jutellut asioista samaan tapaan jo kesäharjoitteluissa, mutta tuolloin tiesin, etten olisi paikassa paria kuukautta pidempään. Tätä kirjoittaessani olen kuitenkin käynyt juuri ensimmäisen kehityskeskusteluni tiiminjohtaja Kalle Kainun kanssa.

”Hyvästi kehityskeskusteluneitsyys! Tämä on eka kertani, joten teethän sen hellävaroen.” – Ajatukseni juuri ennen kehityskeskustelua

Yhtiössämme on meneillään ns. ”Parempi pomo” -projekti. Siinä pyritään kehittämään esimiesten ja tiimin jäsenten välistä viestintää, johtamistaitoja sekä käytössä olevia johtamisen työkaluja. Esimiehet järjestävät ja osallistuvat itsekin erilaisiin koulutustapahtumiin, työpajoihin jne. Lisäksi eri tahot ovat työstäneet ahkerasti kehityskeskustelujen ohjeistuksia.

Ennen keskustelua tunsin itseni Harry Potter -kirjojen hahmoksi, joka on aikeissa maistaa Bertie Bottin Joka Maun Rakeita – innostuneena, mutta hermostuneena. Mitä, jos odotan kokouksen maistuvan toffeelta, mutta poistuessani suussa maistuukin korvavaikku?

No, Kallen tapaamisen jälkeen tunsin suurta helpotusta. Ei vaikkua. Meillä oli hieno keskustelu työtehtävistä, tavoitteista, keskinäisestä viestinnästä, työkulttuurista, palkasta ja kaikesta mitä kuvitella saattaa. Keskustelu oli hyvin toteutettu, ja olen kiitollinen Kallelle, jonka kanssa oli helppoa jutella tuossakin tilanteessa.

Ja mikäkö oli parasta? Se, että tapaamisesta jäävä jälkimaku tuntui riippuvan meistä molemmista ja saatoimme molemmat vaikuttaa siihen. Eikö se ole koko jutun tarkoituskin? Että jokainen voi nauttia työstä makunsa mukaan, kunhan tekee sen samalla yrityksen hengen ja arvojen mukaisesti.

Chemigaten maku? Toistaiseksi aivan mahtava!

Mitä makua sinä kaipaat?

Kiitos kun luit!

//Mate

Haluatko kommentoida juttua? Lähetä sähköpostia!

marketing@chemigate.fi