Kolme vuotta sitten julkaisimme jutun Kyrö Distillery Companysta. Kolme vuotta on pitkä aika. Kehittymistä on tapahtunut sinä aikana paljon ja monella saralla. Viskeistä puhuttaessa käytetään termiä kypsyminen. Nyt, kuten aikaisemmassakin jutussa, katsastellaan pelkän juoman lisäksi myös liiketoiminnan kyspsymistä.
Neljäs heinäkuuta oli se päivä kun ruisviskimme oli valmis pullotettavaksi. Se, että yritys oli kehittynyt, tuli heti päivänselväksi. Kyrö Distillery Company teepaidoissa liikkuvia työntekijöitä vilisi ympärillämme heittäen tomeria tervehdyksiä meidän suuntaamme. Nuppiluku antoi viitteitä kehityksestä mutta ilmapiirissäkin oli jotain uutta ja erilaista. Se antoi jo viitteitä siitä mitä yksi omistajista ja myynnistä vastaava Jouni Ritola meille intohimoisesti myöhemmin selvitti. Jokainen, joka oli tekemisissä tislaamon kanssa, niin työntekijät kuin asiakkaatkin, toimivat yhtiön lähettiläinä maailmalla, tietyn tyyppisinä ”mini-ambassadoreina”.
Kun vuonna 2014 mestaritislaaja Kalle Valkonen itse täytti tynnyrimme yhtiön ainoana työntekijänä niin nyt pullottaessa mukana oli Tea, Juulia ja Rami. Juulia liimasi etiketit tottuneesti pienen erämme pulloihin olihan hän ollut sitä jo tekemässä silloin kauan sitten kun se piti tehdä käsin jokaiselle pullolle. Tänä päivänä se olisi mahdotonta koska tislaamon läpimurroksi osoittautunutta Napue-giniä myydään 250.000 litraa vuonna 2017.
Tämä onkin yksi suurimmista muutoksista. Me teimme jutun viskitislaamosta mutta valtaosa ihmistä tuntee Kyrö Distillery Companyn ginin tuottajana. Isokyrön viski on nyt tekemässä tietyntyyppistä paluuta. Tynnyreitä täytettiin kypsymään ensimmäisenä vuonna noin 300 kappaletta. Napuen lyötyä läpi seurasi muutama vuosi jolloin viskeihin ei pystytty panostamaan samalla lailla. Nyt vuonna 2017 viskiä pistetään tulille 100.000 litraa ja ensi vuoden tavoite on jo neljännes miljoonaa.
Kun pullot oli täytetty ja lähetetty lakisääteiselle monopolikierrokselle nautimme brunssin yhdessä Jounin kanssa . Jouni kiitti meitä rohkeudestamme lähteä mukaan niin aikaisessa vaiheessa yrityksen toimintaa. Tämäkin antoi viitteitä modernin markkinoinnin omaksumisesta. Ei yksikään toinen kulutustavaran myyjä ole kiittänyt ostosta. Kyrö Distillery Company saattaa myydä viinaa mutta se markkinoi yhteisöllisyyttä. Jouni viljeli käsitteitä kuten ”liquid to lips” ja ”win hearts and minds”. Osa tästä on mielikuvamarkkinointia, joka on tuttua niin Campari- kuin Karhu-mainoksista mutta juuri yhteisöllisyys on se osa jossa Jouni ja kaverit ovat lyöneet läpi.
Entäs se viski? Kirkas ja pontikalta tuoksahtava neste oli kypsynyt kullanruskeaksi juomaksi jonka tuoksusta nyt selvästi erottui rukiin lisäksi myös suklaa. Maussa oli vivahteita toffeesta ja hennosta tammesta. Oliko se sitten hyvää? Mestaritislaaja sanoi että viski oli ”Erinoimaisesti paras”. Kalle nauroi päälle joten ainakin osittain voimme pistää tämän mielikuvamarkkinoinnin piikkiin.