Puutarhurin kevät
On viikonlopun alku loppukesästä -95. Markku on juuri saapunut pitkäksi venähtäneestä koeajosta Itä-Suomessa. Hieman hämmentyneenä hän nostaa katseensa postilaatikosta nostamastaan sanomalehtinipusta ja näkee kahden poliisiauton pysäköitynä Raision hyvämaineisen lähiöalueen tienpientareella.
Autot olivat tuttuja, olivathan Markku ja hänen vaimonsa Laila bonganneet ne jo muutamana viikonloppuna. Sen sijaan, että Markku olisi liittynyt perheensä seuraan, hän lähtee kävelemään kohti poliiseja. ”Onkohan naapurin teini joutunut ongelmiin?” Markku pähkäilee. Hämmennys muuttuu ärtymykseksi, kun kummatkin poliisiautot nostavat kytkintä ja lähtevät ikään kuin karkuun.
Vasta hieman myöhemmin selviää, että Markun mittavat kasvivalot ovat saaneet poliisin vetämään virheellisen johtopäätöksen siitä, mitä kemian alalla toimivan lahjakkaan viherpeukalon kasvihuoneessa oikein kasvaa. Paljon ennen Breaking Bad -sarjan pilottia syntyy legenda Kaanaan omasta Walter Whitesta. Totuus kuitenkin on, että vaikka Markun tunnollisesti täytetystä kirjanpidosta löytyy yli 200 lajiketta, ei siellä ole ikinä kasvatettu hamppua, kannabista tai Mary-Janea.
Syitä Markun harrastukselle saa etsiä vuosien takaa Jämsästä. Perhe, johon hän syntyi, ei suoranaisesti elänyt yltäkylläisyydessä. Jämsässä viljeltiin heinää ja ohraa sekä pidettiin elukoita. Nuoren mutta hiljaisen pojankoltiaisen mielessä syntyi ajatus omavaraisuudesta. Ensin Markku kylvi porkkanaa mutta pian jo erilaisia marjoja. Tarina ei kerro kumpi tuli ensin, innostus vaiko lahjakkuus, mutta hyvin pian poika oli päättänyt, että hän valitsee puutarhauksen elämäntyökseen.
Koulu, jonne hän halaji, oli niinkin kaukana kuin Nurmijärvellä. Perheen isä teki kuitenkin päätöksen, joka saattoi tuntua kovalta silloin mutta josta Suomen paperiteollisuus saa olla todella kiitollinen. Markku nimittäin passitettiin Valkeakoskelle tekniseen kouluun. Kun koulu oli viety kunnialla päätökseen, hän täydensi sitä kaupallisella koulutuksella Pietarsaaressa.
Markku aloitti työnsä paperikemian alalla Raisio Yhtymässä vuonna 1982. Palkkaa hän alkoi saada siitä vuotta myöhemmin, kun joku muisti ilmoittaa nuoresta pumpunpotkijasta palkkakonttoriin. Siinä vaiheessa Markku oli jo saanut maineen luotettavana ja sinnikkäänä paperialan asiakaspalveluinsinöörinä. Portfolioon lisättiin muutama vuosi myöhemmin Raifix ja Raibond. Näiden kehitystä jatkettiin, ja niiden neljäs sukupolvi löytyy Chemigaten portfoliosta nimellä PrimeBOND.
Vuonna 1985 Markun avuksi palkattiin nuori lahjakas nainen nimeltä Laila. Pariskunta kutsuu sitä työtapaturmaksi, että he tottuivat toistensa läsnäoloon Suomen paperitehtaita kiertäessä.
Jos Markku olisi jättänyt lapsuuden ihastuksensa puutarhanhoidon, kun paperiteollisuus ja perheellisen velvollisuudet repivät häntä eri suuntiin, häntä tuskin tässä haastateltaisiin. Kuten tuhannet paperialalle hakeutuneet ovat yökerhoissa, tanssilavoilla tai Tinderissä pettymyksekseen huomanneet, ei tämä ala yksin sinusta kiinnostavaa tee.
Kun saavun Lailan ja Markun pihaan, syksyinen takapiha vaikuttaa hyljätyltä ja harmaalta. Tarkempikatseinen toteaa, että kyseessä on pikemminkin hetkellisesti hengitystä tasaava, huilaava eläin, kuten Feeniks-lintu, joka herätessään on valmis räjähtämään täyteen kukoistukseensa. Kun minulle tarjoillaan grillattua lohta ja risottoa lasitetulla verannalla, saan kuulla kaikesta, mitä puutarhurin syksyyn kuuluu. Opin muun muassa, että marjojen kypsyminen on nopeutunut peräti kuukaudella niiden 35 vuoden aikana, kun Markku on puutarhanhoitoa Raisiossa harrastanut. Noh, ilmastonmuutoksen epäilijät epäilemättä ottavat tilkkasen hopeavettä ennen kuin twiittaavat, että Markun viljelemät marjat ovat median aivopesun uhreja. Sillä aikaa, kun puutarha kerää voimia seuraavaa kautta varten, on vielä paljon tekemistä hillojen ja mehujen valmistuksessa. Pihvitomaatit on myös muutettava keitoksi tai pastakastikkeeksi. Nämä pakastetaan käytettäväksi myöhempänä. Pakastimia löytyy muuten perheestä kolme kappaletta. Voikohan Markku nyt jo huokaista helpotuksesta, mitä tulee omavaraisuuteen?
Kun kysyn neuvoa uraa aloittaville asiakaspalveluinsinööreille, saan vastauksena kolme asiaa: pitkäjänteisyys, asiakkaan luottamuksen voittaminen sekä kärsivällisyys. Markku on yhdessä asiakkaiden kanssa kehittänyt satoja sovelluksia. Hän tietää, miten nestepakkauskartonkiin saa kahvinkestävyyttä tai miten muiden kemikaalien annostelua optimoidaan, kun prosessiin lisätään kationista kuivaluja-ainetta. Noin yksitoista vuotta sitten emme tienneet tarvitsevamme Markkua, mutta onneksemme hän kertoi sen meille. Muistan kun hän tuli luokseni ja ilmoitti tulevansa osakkaaksi. Ei haluavansa vaan tulevansa. Minä olen erittäin kiitollinen, että Markku lykkäsi puutarhuriuraansa, koska emme olisi tulleet toimeen ilman häntä. Totuus on, että Markun paperi-insinöörin syksy on käsillä, mutta sitä seuraa puutarhurin kevät.
Lopuksi Markku muistuttaa minua, että hän saa haastaa seuraavan. Vaikuttaa siltä, että pääsen jigittämään kuhaa, vai miten on Vesa Rämä?
